lauantai 21. syyskuuta 2013

Perinnemaisemassa


Perinnemaisema on osa ympäristöämme, joka on jäänyt osin unholaan, elintapojemme muuttuessa.
Luonnon monimuotoisuus on juuri perinnemaisemien kohdalla erityisen monipuolinen ja laaja.
Nykyinen käsite, perinnemaisema, on syntynyt perinteisten elinkeinojen ja maankäyttötapojen seurauksena, niiden vähetessä ja loppuessa. Keskeiset perinteisen maiseman syntyyn vaikuttaneet syyt ovat laajamittainen niittytalous ja luonnonlaitumien karjanhoito sekä kaskiviljely. Nykyiset maatalouden toiminnot ovat muuttuneet ja sen myötä perinteistä ympäristöä uhkaa umpeenkasvu, joka kaventaa näillä alueilla esiintyvien kasvi- ja eläinlajien elinpiiriä.


Korteniemen perinnetilan niittyä Liesjärven kansallispuistossa.


Kasvi- ja eläinlajien elinmahdollisuuksien turvaamiseksi, perinnemaisemia tulee hoitaa erilaisilla hoitotoimenpiteillä. Niitä ovat mm niitto, kasvillisuuden raivaus, kaski, laidunnus.
Yllä oleva kuva on Korteniemen vanhalta metsänvartijan tilalta. Tilaa hoidetaan perinteisin menetelmin ja kuvassa olevan niityn hoitamisessa apuna käytetään yhtenä osana maatiaislampaita sekä -lehmiä. Myös rakennettu perinnemaisema vaatii omia huolto- ja kunnossapitotoimia, kuten aitojen ja rakennusten korjausta.

Alla olevat kuvat esittävät kahden eri niityn välistä kannasta, joka on kasvanut umpeen. Ylempi kuva ennen raivausta, alempi sen jälkeen.
Kuvat ovat Stensbölestä, Porvoosta, alueelta, jossa on satoja hehtaareita luonnosuojelualuetta. Tämä alue, Stensböle, on osa kolmiosaista Natura 2000 -aluetta, aivan Porvoon keskustan tuntumassa.


Raivaustoimenpiteet kohdistuvat puuston ja pensaiston karsimiseen ja vähentämiseen.
Kasvanutta puustoa pyritään harventamaan ja karsimaan perhosten lentoreittien laajentamiseksi. Niityt  ovat ja ovat olleet monien perhoslajien elinpiiriä vuosikausia, mutta umpeenkasvun myötä elinpiiri on kaventunut, eri perhoslajit ovat vähentyneet, jopa hävinneet.
Syy tämän alueen raivaustoimiin on pikkuapollo (Parnassius mnemosymne), joka on lajiston uhanalaisarvioinnissa todettu vaarantuneeksi.

Stensbölen alueelle on tehty 2000 -luvun alussa siirtoistutus ja hoitotoimenpiteet tehdään lajin elinmahdollisuuksien laajentamiseksi.
Tämä alue on erityinen juuri siksi, että alueella on useita niittylaikkuja ja niillä kasvaa keväisin runsaasti pikkuapollon toukan käyttämää ravintokasvia, joka on pystykiurunkannus (Corydalis solida).
Alue on myös entinen pikkuapollon esiintymisalue, jolta se on hävinnyt maataloustoimien loputtua.


Pikkuapollo on rauhoitettu koko Euroopan Unionin alueella.
Suomessa pikkuapollo on ollut rauhoitettu jo vuodesta 1976.

Aiemmin tehtyjen hoitotoimien ansiosta, pikkuapollon kanta on saatu vahvistumaan, 20 siirtoyksilöstä on kasvanut lähes tuhannen yksilön yhdyskunta. Viimeisten kolmen vuoden aikana Porvoossa on kuoriutunut 500–1000 perhosta kesässä. Pikkuapollo on myös onnistunut levittäytymään istutusniityn ympäristöön.



Tämä alue on Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaanpiirin Perinnemaisemaryhmän (UUPE) erityiskohde. Ryhmä avustaa vapaaehtoisvoimin alueen hoitotoimissa Metsähallitusta, joka vastaa alueen hoidosta.

Alue otettiin UUPEn ohjelmaan vuonna 2012 ja siitä tuli ryhmän oma kumminiitty.

Pikkuapollon suojelu on osa Euroopan unionin rahoittamaa ja Metsähallituksen luontopalvelujen johtamaa Luonnonhoito LIFE -hanketta.
Hankkeen avulla hoidetaan uhanalaista luontoa lähes tuhannen hehtaarin verran: niittyjä, ketoja, puustoisia perinneympäristöjä, lehtoja ja valkoselkätikan asuttamia vanhoja lehtimetsiä.






Lähde: Metsähallitus/Tiedotteet 2013, Uhanalaisen pikkuapollon siirtoistutukset onnistuivat

Lisätietoja: Suomen Luonnonsuojeluliitto, Uudenmaan piiri, Perinnemaisemaryhmä, Kumminiitty

Kuvat: kuvattu elokuussa 2013


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti